Risupunonta oli minulle taas uusi tekniikka. Materiaalina
käytetään tuoreita koivunoksia, mielellään rauduskoivua, ja rautalankaa. Ensimmäiseksi
ongelmaksi uhkasi muodostua materiaalin hankkiminen, mutta onneksi opettajamme
loihtivat ensimmäiselle opetuskerralle monta pussillista oksia. Aloitimme
sormien verryttelyn tekemällä sydämenmuotoisen koristeen. Rautalanka
päällystettiin keskikohdasta aloittaen molempiin suuntiin pienillä risunipuilla
ja sidottiin rautalangalla. Päällystetty rautalanka taivutettiin sydämen
muotoon ja koristeeksi laitettiin värillinen hiottu lasinpala.
Isompana työnä tein ylöspäin levenevän ruukun, joka
aloitettiin avonaisella spiraalialoituksella. Rautalankaloimia oli neljä. Kun
työn sai alkuun ja muutaman kierroksen tehtyä, se eteni mukavasti.
Viimeisenä työnä tein pallon, joka koottiin kolmesta
samankokoisesta ympyrästä, jotka sidottiin liitoskohdista pallon muotoon ja
päällystettiin eripituisilla risuilla. Valmiit työt ovat alla olevassa kuvassa, josta näkee että koivunrisujen punaruskea väri on korostunut niiden kuivuessa.
Risupunonta oli inspiroivaa. Risut ovat ilmainen, ekologinen
materiaali, joita on helppo löytää, eikä punontatöihin tarvitse tehdä erityisiä
tarvikehankintoja. Kahden päivän aikana oppi tekniikkaa sen verran, että sen
jälkeen on helppo tehdä omiakin kokeiluja.
Kurssilla oli inspiraatiolähteenä
Tarja Heikkilän kirja Risua ja rautalankaa. Kirjassa esitellään paitsi lukuisia ideoita ja ohjeita risutöihin
myös risutöiden kulttuurihistoriaa. Perinteiset luudat ja saunavihdat edustavat suomalaisten risutöiden
pitkää perinnettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti