Koskettelukirja: luonnoksia, luonnoksia

Olen käyttänyt poikkeuksellisen pitkän ajan koskettelukirjan suunnittelemiseen. Tällä kertaa on myös helppo uskoa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Olen tehnyt kirjasta suunnilleen luonnollista kokoa olevan luonnoksen, jossa sivut ovat oikeassa järjestyksessään. Tällä tavoin saan värit vuorottelemaan tasapainoisesti ja voin pohtia elementtien sommittelua.

Käsityökoulussa olen oppinut ehkä eniten työn suunnittelusta. Käsityökoulun alussa, syksyllä 2008, piirtäminen ja luonnostelu tuntui todella hankalalta enkä voi sitä sanoa helpoksi vieläkään. Minulla oli vahvana käsitys "en osaa". Piirtämisen ja maalaamisen lisäksi olemme käsityökoulussa käyttäneet mm. kollaasitekniikkaa. Osa opettajista vaati tarkempia luonnoksia ja suunnitelmia kuin toiset. Näin jälkikäteen ajateltuna olen erittäin kiitollinen näille vaativammille opettajille.


Olen piirtäjänä vähän kömpelö, ja niinpä harakka näyttää itsepäisesti västäräkiltä piirroksissa. Eläinten kuvia olen tutkinut niin luontokirjoista kuin netistäkin. Googlen kuvahaku on myös avuksi.

Edelleenkin tuntuu hankalalta antaa piirroksiani muiden katsottavaksi. Toisaalta olen viime vuosien aikana huomannut, että suunnitteluprosessin kannalta on erittäin antoisaa työstää suunnitelmaa eteenpäin myös paperilla eikä vain ajatuksissa.

Koskettelukirjan eri tarinavaihtoehdot ovat pyörineet pitkään mielessäni kuvina. Luonnoksia on yksittäisinä papereina, parissa muistikirjassa ja jopa työvihkon reunaan ilmestyy luonnoksia tylsässä kokouksessa. Yhden kansansadun palastelin kymmenen sivun tarinaksi ja luonnoksiksi asti, mutta vasta tammikuun alussa päädyin nykyiseen aiheeseen eli eläinaiheisiin kansanloruihin.


Suunnitteluprosessini ei ole puhtaasti piirtämistä, vaan pyörittelen koko ajan piirroksen rinnalla erilaisia materiaalia ja tekniikoita. En osaa työskennellä niin, että piirrän luonnoksen ja alan sitten toteuttaa sitä, vaan puntaroin ohessa koko ajan erilaisia toteuttamisvaihtoehtoja. Jos joku yksityiskohta tuntuu mahdottomalta toteuttaa, niin jätän sen pois myös luonnoksesta. Suunnitteluni on näin ollen hyvin käytännönläheistä. Todennäköisesti suunnitelma elää vielä toteuttamisvaiheessakin, kun havaitsen jonkun ratkaisun toista paremmaksi. Lisäksi käytettävissä olevat materiaalit ohjaavat työskentelyä ja voivat johtaa suunnitelmasta poikkeamiseen. Esimerkiksi koskettelukirjan sivujen pohjavärien valintaan vaikuttaa eniten se, minkä sävyistä wertex-kangasta on kangaskaupassa saatavilla. Olisin halunnut pariin kuvaan pohjaksi valkoisen tai vaalean kankaan, mutta en löytänyt sellaista kaupasta, joten sivujen väreiksi valikoituvat kaupan tarjonnan perusteella punainen, vihreä ja sininen.

Koskettelukirjan suunnittelusta

Celia-kirjaston oppaassa asetetaan lukuisia vaatimuksia, jotka täytyy ottaa huomioon työn suunnittelussa. Näitä ovat mm. seuraavat:

Kohderyhmänä pienet lapset, joten kaikkien materiaalien ja ratkaisujen tulee olla turvallisia.

Materiaalien tulee olla myrkyttömiä ja kestää kovakourainenkin tutkiminen niin käsillä kuin suulla.
Pienille lapsille tarkoitetussa kirjassa ei saa olla pieniä irtoavia osia.

Materiaalien tulisi olla likaa hylkiviä, pestäviä ja käyttöä kestäviä.

Materiaalivalintojen täytyy jäljitellä todellisuutta. Kirjan kuvia kosketellaan ja tunnustellaan, joten materiaaleissa tulee olla kontrastia ja erilaisia pintoja. Kirjaan voi liittää myös ääntä tuottavia materiaaleja ja erilaisia toiminnallisia elementtejä, kuten taskuja, vetoketjuja ja irroitettavia hahmoja.

Värikontrastien täytyy olla selkeät. Taustassa ja kuvioissa tulee välttää kirjavuutta ja sekavuutta. Kuvassa tulee pyrkiä yksinkertaisuuteen: mieluummin vähän kuin paljon. Kuvissa on vain niitä asioita, joihin tekstissä viitataan.

Ihmis- ja eläinhahmot tulee kuvata kokonaisina siten, että niiden kaikki raajat, häntä ja muut olennaiset yksityiskohdat ovat kuvassa ja erottuvat. Kasvot ja pää tulee kuvata edestäpäin ja molemmat silmät tulee olla kuvassa.

Kuviin voin sijoittaa ns. ohjausviivan, joka auttaa ymmärtämään että eläin kävelee maan pinnalla eikä leiju ilmassa.

Kirjan koko on maksimissaan kymmenen kuvasivua. Kohollaan olevat elementit tulee pyrkiä sijoittamaan eri sivuilla eri kohtiin, jotta kirjasta ei tule liian paksu.

Lopputyö - aiheen valinta

Sain syksyllä 2011 jonkun sähköpostilistan kautta Celian tiedotteen, jossa kerrottiin koskettelukirjoista ja siitä, että niiden tekijöitä kaivataan lisää. Celia on valtion ylläpitämä erikoiskirjasto, joka tuottaa ja välittää kirjallisuutta saavutettavassa muodossa kaikille niille, jotka eivät sairauden tai vamman vuoksi voi lukea tavallisia painettuja kirjoja.

Celia on tehnyt myös oppaan koskettelukirjojen tekijöille (linkki). Oppaassa kerrotaan asioita, joita täytyy ottaa huomioon kirjaa tehdessään.

Itselleni oli alusta lähtien selvää, että tekisin kirjan pienille, 1-2-vuotiaille lapsille. Koskettelukirja voi olla elämys myös ns. normaalille lapselle. Alusta pitäen ajatuksena on ollut tarjota kirjaa Celian kokoelmiin, mutta jos sitä ei sinne hyväksytä, niin siinä tapauksessa lahjoitan sen ehkä jollekin tuttavapiirin pienokaiselle.

Koskettelukirjan aloittamisessa suurimman haasteen aiheutti kirjan aiheen valinta. Lueskelin suomalaisia kansansatuja, rakentelin omia pieniä tarinoita ja pohdin jopa luontoaiheista pientä tietokirjaa. Lopulta päädyin kuitenkin tuttuihin eläinaiheisiin loruihin ja lauluihin, joita olen itsekin lukenut omille lapsilleni.