Ilmoittauduin käsityökouluun, koska halusin käsityöharrastukseeni uuden ulottuvuuden ja koska halusin syventää osaamistani käsityön eri osa-alueilla. Olen harrastanut käsitöitä vuosikausia: neulonut, virkannut, ommellut vaatteita, tehnyt tilkkutöitä ja kirjonut. Välillä harrastuksessani on ollut hiljaisempia jaksoja, ja eri käsityömuotojen suosio on vaihdellut. Kun netissä alkoi 2000-luvun alkupuolella syntyä neuleyhteisöjä ja ensimmäiset suomalaiset neuleblogit ilmestyivät, niin minunkin neulomisinnostukseni heräsi uudelleen. Neuloa voi missä tahansa, kun taas ompeleminen vaatii erityisen paikan ja vähän enemmän aikaakin.
Ennen käsityökoulun alkua pohdin hieman jännittyneenä sitä, kuinka paljon käsityökoulu vaatii taiteellisuutta ja luovuutta ja onko osaamiseni riittävää.
Neljän vuoden aikana olen tutustunut moniin uusiin käsityötekniikoihin ja oppinut paljon uutta. Moni tekniikoista oli sellainen, että ilman käsityökoulua tuskin olisin niihin tutustunut. Käsityöharrastukseni onkin uusien tekniikoiden myötä pikemminkin laajentunut kuin syventynyt. Käsityökoulussa onnistuin löytämään onnistumisen elämyksiä mm. huovutuksessa ja keramiikassa, joista aiemmat kokemukseni olivat varsin surkeita.
Olen oppinut itsestäni käsityöntekijänä. Käsityökoulussa opin suunnittelemaan ja tekemään luonnoksia. Olen aika hidas saamaan työn alkuun ja valmiiksi, mistä oli välillä haittaakin, kun en ehtinyt saada harjoitustöitä valmiiksi oppitunneilla niille varatussa ajassa. Kontaktiopetukseen varatut tuntimäärät olivat joidenkin tekniikoiden
osalta aika pienet. Käytän paljon aikaa suunnitteluun enkä harjoitustöissä yleensä päästä itseäni helpolla. Haluan että työni ovat viimeisteltyjä ja huolellisesti tehtyjä ja erityisesti tuttujen tekniikoiden ollessa kyseessä etsin uusia haasteita. Välillä olisin toivonut, että harjoitustyöt olisivat olleet tiukemmin
rajattuja ja että omista töistä olisi saanut enemmän palautetta.
Toisaalta se olisi tehnyt käsityökoulusta nykyistä stressaavamman.
Käsitöitä tehdessäni nautin yleensä enemmän prosessista kuin lopputuloksesta. Toki onnistunut lopputuotos tuottaa iloa, mutta käsityöt ovat minulle ennen kaikkea keino hidastaa; saada hetki omaa aikaa ja irroittautua arjen kiireistä ja haasteista. Parhaita ovat olleet ne hetket, jolloin olen kiireisen työviikon jälkeen juuri ja juuri jaksanut raahautua käsityökouluun. Parin tunnin tekemisen jälkeen tai kotiinlähdön hetkellä olenkin sitten huomannut, että työasiat ovat haihtuneet mielestä ja että minulla on ollut todella mukavaa tämän ryhmän kanssa.
Parasta käsityökoulussa olikin ryhmä, joiden kanssa pystyi jakamaan kokemuksiaan, ajatuksiaan ja ideoitaan. Emme ehkä olleet aina opettajien unelmaryhmä, mutta myös opettajat huomasivat meidän hyvän yhteishenkemme.
Oli hauskaa huomata käsityökoulun aikana, kuinka monella meistä oli selvästi oma tunnistettava tyylinsä tai töissä toistuva aihe tai väri. Itse en osaa tunnistaa töistäni jatkumoa tai toistuvaa teemaa. Töissäni ehkä näkyy mieltymykseni luonnonmateriaaleihin ja maanläheisiin sävyihin.
Vuosien varrella meillä oli kymmenkunta eri opettajaa. Jokaisella
opettajalla oli oma tyylinsä opettaa, oma erikoisalansa ja oma
suhtautumistapansa käsityöhön ja käsillä tekemiseen. Tämäkin oli
antoisaa ja avartavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti